Minulle toiveammatti on selvinnyt ehkä yläasteella. Muistelen että silloin minulla oli pari muutakin vaihtoehtoa, mutta olin erityisen kiinnostunut kauneudenhoidosta ja hiuksista. Niihin aikoihin tuli kokeiltua omiin hiuksiin vaikka mitä. Muutaman onnistumisen jälkeen sain laittaa kavereidenkin hiuksia, vaihtelevalla menestyksellä. Silloin pidin kaikesta vähän erikoisesta ja päädyin leikkaamaan itselleni irokeesin, jonka värjäsin milloin siniseksi, milloin mustaksi. Irokeesivaihe meni aika nopeasti ohi ja tyylini muuttui vähän hillitymmäksi. Aika monilla näytti olevan jokin vastaava vaihe noihin aikoihin, kokeiltiin kaikkea erikoisempaa ja massasta erottuvaa. Vanhempani eivät muistaakseni olleet ihan niin innoissaan irokeesistani kuin minä olin sen hetken.

Niihin aikoihin kuitenkin huomasin pitäväni hiusten laittamisesta. Oli oikeastaan vielä hauskempaa laittaa muiden hiuksia kuin omia. Peruskoulun jälkeen päädyin kuitenkin lukioon ja vasta lukion jälkeen lähdin opiskelemaan parturikampaajaksi. Opiskeluaika oli aika hauskaa ja minusta oli mukavaa tehdä jotain ihan konkreettista omilla käsilläni.

Työharjoittelupaikasta sain sitten sen ensimmäisen työpaikkanikin, jonka jälkeen päädyin vuokratuoliyrittäjäksi. Ensimmäisen turhan kalliin vuokrapaikan jälkeen päädyin tähän kampaamoon jossa nykyään työskentelen vuokratuolilla. Vaikka tämä tuntuukin mukavalta ja turvalliselta vaihtoehdolta, olen silti ryhtynyt miettimään omaa kampaamoa. Nyt olen lähtenyt jo ottamaan selvää rahoitusvaihtoehdoista ja yrittäjyydestä. En halua tehdä hätiköityjä päätöksiä vaan tietää mitä teen. Tiedän kuitenkin olevani toiveammatissani, ehkä työpaikan muoto on ollut hieman hukassa vielä.