Minulla on yksi erityisen vaativa asiakas. Olen jo tottunut siihen, että hänen kanssaan suunnitellaan ja neuvotellaan ensin ainakin puoli tuntia, mitä hänen hiuksilleen tehdään ja mitä hän haluaa. Minusta tuntuu, etteivät muutokset useinkaan ole kovin dramaattisia eikä saman käsittelyn toistaminen useinkaan vaatisi niin pitkää neuvottelua. Luulen että hän on vain hyvin tarkka ihminen, ehkä myös hieman epävarma ulkonäöstään eikä uskalla tehdä mitään kovin näkyviä muutoksia siihen. Muutokset tuntuvat tapahtuvan ennemmin pikkuhiljaa ja vaiheittain. Toki ymmärrän ihmisten tarpeen tulla palvelluiksi hyvin, toisille se on helppoutta, he saavat jotain hienoa ja itselleen sopivaa ilman suurempaa miettimistä ja neuvottelua. Toisille se hyvä palvelu on sitä, että he kokevat tulleensa kuunnelluksi ja noteeratuiksi.

Kampaamoalalla on aika paljon kilpailua. Tyytyväinen asiakas on aina paras kilpailuvaltti. Tietysti lopputulos ja asiakkaan tyytyväisyys siihen on tärkeää, mutta tyytyväisyyteen kuuluu usein muutakin. Asiakas kokee saaneensa hyvää palvelua. Yllättävän pienetkin asiat tuntuvat asiakastyytyväisyyteen vaikuttavan, kuten se kuinka lämpimällä vedellä hiukset pestään ja kuinka helläkätinen kampaaja osaa olla märkiä hiuksia selvitellessään. Toisille myös kupillinen kahvia tai tuoreet ja kiinnostavat lehdet saattavat merkitä yllättävän paljon. Tärkeä on myös kampaajan persoona ja ulkonäkö, likaiset hiukset ja turhan tuttavallinen asenne saatetaan kokea niin negatiivisina asioina, että niiden perusteella vaihdetaan kampaajaa.

Äitini tuli asiakkaakseni. Olen toki laittanut hänen hiuksiaan ennenkin mutta koska asumme eri paikkakunnilla, on hän yleensä käynyt vakiokampaajallaan. Nyt äidilläni oli muutakin asiaa ja hän tuli ihan yöksi kyläilemään luokseni. Lupasi laittaa äidilleni ihan uuden ilmeen ja hän tuntui ilahtuvan ajatuksesta. Laitoin hieman pidennystä hänen hiuksiinsa, samalla tehtiin kasvohoito ja muotoilin kulmat uudestaan. Päätin myös laittaa uudet ripset, olen niitä nyt tuon kurssin jälkeen tehnyt useammatkin koska se olikin yllättävän kiinnostavaa työtä, kun se oli vain tullut ensin tutuksi. Äitini kyseli itse ripsiä sen jälkeen kun olin tehnyt siskolleni ripset syntymäpäivälahjaksi.

Äitini oli lähes liikuttunut uudesta ilmeestään. Minusta oli aivan mahtavaa tehdä kaikki tämä ihmiselle, joka on tehnyt niin paljon minun vuokseni. Vaikka äitini ikääntyy, ymmärrän hänen tarpeensa olla kaunis ja viehättävä, se tarve tuskin häviää moneltakaan vielä eläkeiän koittaessa. Nyt äitini oli kovin ilahtunut siitä, että muutoksia tuli niin paljon. Pidemmät hiukset, hoidettu iho, huolellisesti muotoillut kulmakarvat ja upeat ripset saivat hänet näyttämään nuoremmalta. Mutta mikä tärkeintä, ne saivat äitini tuntemaan itsensä nuoremmaksi, hemmotellummaksi ja kauniimmaksi.

Yksi syy äidin uuteen ilmeeseen olivat myös tulossa olevat juhlat sekä töissä että suvussa. Annoin hänelle vielä helppoja meikki- ja kampausvinkkejä, joilla ei voi epäonnistua.

Minulle toiveammatti on selvinnyt ehkä yläasteella. Muistelen että silloin minulla oli pari muutakin vaihtoehtoa, mutta olin erityisen kiinnostunut kauneudenhoidosta ja hiuksista. Niihin aikoihin tuli kokeiltua omiin hiuksiin vaikka mitä. Muutaman onnistumisen jälkeen sain laittaa kavereidenkin hiuksia, vaihtelevalla menestyksellä. Silloin pidin kaikesta vähän erikoisesta ja päädyin leikkaamaan itselleni irokeesin, jonka värjäsin milloin siniseksi, milloin mustaksi. Irokeesivaihe meni aika nopeasti ohi ja tyylini muuttui vähän hillitymmäksi. Aika monilla näytti olevan jokin vastaava vaihe noihin aikoihin, kokeiltiin kaikkea erikoisempaa ja massasta erottuvaa. Vanhempani eivät muistaakseni olleet ihan niin innoissaan irokeesistani kuin minä olin sen hetken.

Niihin aikoihin kuitenkin huomasin pitäväni hiusten laittamisesta. Oli oikeastaan vielä hauskempaa laittaa muiden hiuksia kuin omia. Peruskoulun jälkeen päädyin kuitenkin lukioon ja vasta lukion jälkeen lähdin opiskelemaan parturikampaajaksi. Opiskeluaika oli aika hauskaa ja minusta oli mukavaa tehdä jotain ihan konkreettista omilla käsilläni.

Työharjoittelupaikasta sain sitten sen ensimmäisen työpaikkanikin, jonka jälkeen päädyin vuokratuoliyrittäjäksi. Ensimmäisen turhan kalliin vuokrapaikan jälkeen päädyin tähän kampaamoon jossa nykyään työskentelen vuokratuolilla. Vaikka tämä tuntuukin mukavalta ja turvalliselta vaihtoehdolta, olen silti ryhtynyt miettimään omaa kampaamoa. Nyt olen lähtenyt jo ottamaan selvää rahoitusvaihtoehdoista ja yrittäjyydestä. En halua tehdä hätiköityjä päätöksiä vaan tietää mitä teen. Tiedän kuitenkin olevani toiveammatissani, ehkä työpaikan muoto on ollut hieman hukassa vielä.